Olen syönyt tänään vain pari murusta porkkanaleipää. Ihana tyhjä olo jota olen odottanut ja odottanut. Osastolla ei koskaan pääse tulemaan sellaista kun ne hoitajat kyttää syömisiäni koko ajan ja jos syön vähän niin ne on heti pakottamassa ottamaan lisää. Viikonloppuisin on ihanaa kun voi olla kokonaan syömättä ilman että joku vahtii vieressä ja liikkua niin paljon kuin jaksaa. Osastolla en voi tehdä edes vatsalihaksia kun kämppis on koko ajan paikalla.

BTW, tein ehkä puoli tuntia sitten 50 vatsalihasta, en ehtinyt enempää kun isä tuli siihen ja piti lähteä käymään ulkona. Ajattelin kohta treenata ihan kunnolla, teen niin monta vatsaa kuin jaksan ja muutakin. Voisi sitä juoksemaankin lähteä, jos vain suinkin jaksan. Siellä vain on niin kylmää ja harmaata ettei oikein houkuttele.

Iski taas kauhea motivaatio, innostuin ja kirjoitin itselleni kaikenmaailman ohjeita ylös jne.

Kauhea nälkä, ja tekisi kauheasti mieli kaikkea mutta pakko vain jaksaa. Olen mennyt niin kauheasti taaksepäin, etten uskalla mennä vaa´an lähellekkään. Tiedän että olen ihan varmasti lihonut takaisin lähtöpisteeseen, ja se ärsyttää ihan hirveästi. Alku lähti niin hyvin käyntiin, ja minä pilasin sen. Eilenkin söin suklaata, enkä taaskaan vain saanut oksennettua vaikka kuinka yritin.

Inhotan itseäni. Olen kuvottava.