En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Monta kertaa olen yrittänyt, mutta en vain ole saanut kirjoitetuksi mitään. Koko kesä vain hävisi jonnekin.

 

Huomenna alkaa lukio. Ja kuten kaikki uusi, se pelottaa minua. Pelottaa se, kun pitäisi yhtäkkiä olla kauhean vastuullinen ja osata päättää itse. Pelottaa kun ei ole luokkia vaan kaikki ovat keskenään kurssien mukaan. Pelottaa että erkaannun kavereistani. Mutta toisaalta olen kauhean innoissani. Olen aina halunnut siihen lukioon. Ihan pikkuruisesta asti olen haaveillut meneväni juuri sinne, taidelukioon, ja nyt minä olen menossa sinne.

Vielä epätodellisemmalta tuntui, kun menimme ostamaan kirjoja ensimmäiselle jaksolle. Jotenkin se muuttui ihan todelliseksi, että minä tosiaan menen sinne lukioon.

 

--

Olin viime yön sairaalassa. Sain sairaskohtauksen n. yhden aikaan yöllä, ja ambulanssi haki minut sairaalaan. Inhotti kun en ymmärtänyt ollenkaan, mitä tapahtui ja minua vaan pisteltiin ja puristeltiin ja mittailtiin ja tarkkailtiin ja koetettiin kaikkea mahdollista. Nenään työnnettiin lääkettä joka valui nenästä suuhun ja poltti kurkkua ja sai minut yskimään. Sitten minut laitettiin nukkumaan paperilta haisevaan sairaalasänkyyn ja jätettiin yksin. Valot sammutettiin ja minua pelotti.

Vasta aamulla ymmärsin kunnolla missä olin, kun isä tuli hakemaan minua. Antoivat reseptin johonkin uuteen lääkkeeseen ja käskivät tulla tutkimuksiin. Minä vihaan sairaaloita.

 

Ja olen epäonnistunut taas. Taas taas ja taas. En laihtunut kesän aikana ollenkaan. Kilon korkeintaan, vaikka niin lupasin ja vakuutin itselleni että lukioon laihdutan itseni kesän aikana. Enkä kuitenkaan tehnyt niin.

Mutta minä en välitä, koska minä aion unohtaa kaiken ja aloittaa alusta. Minä laihdun vielä.

--

 

Minua jännittää niin etten kohta kestä. Uskomatonta että olen menossa lukioon. En tunne itseäni yhtään niin isoksi.

Olen vakuuttunut siitä, että kun astun ovesta sisään niin rehtori tulee ja puraisee pääni irti.

 

Tai jotain vähintään yhtä kamalaa.