Tuohon kommenttiin vastaukseksi, että kiitos. Voimia tarvitaan, ja yllätyin kun joku oikeasti lukikin näitä minun valituksiani. Hm.

---

Huomenna pitää lähteä taas takaisin osastolle. En milläänmillään jaksaisi enää mennä mutta kun on pakko. Huomenna on -minun laihaksi lohdukseni- myös aika kampaajalle. Aion hankkia uuden värin ja ehkä muutan leikkaustakin vähän. En tiedä vielä. Saatan laittaa jopa kuvankin ensi viikonloppuna, ehkä.

---

Minua ÄRSYTTÄÄ kun ei ole missään mitään omaa rauhaa. Osastolle tuli viime maanantaina uusi poika ja minä jouduin muuttamaan vanhasta ikiomasta huoneestani uuteen, jossa on minun lisäkseni myös idiootti huonekaveri. Häntä saan kestää viisi päivää viikossa, ja kun tulen väliaikaiseen kotiini viikonlopuksi on talon ainut TV minun huoneessani, ja sitä töllöttämässä on aina joko äiti tai pikkuveljeni, jotka sotkevat koko huoneen, mylläävät sängyn ylösalaisin ja heittelevät petivaatteet lattialle likaantumaan. Äiti jättää huoneeseeni kahvikuppejaan, lautasiaan ja haarukoitaan, roskiaan ja purkkapapereitaan. Ja jos uskallan huomauttaa tästä kaikesta heille ja pyytää heitä siivoamaan jälkensä, alkaa kauhea huuto, raivoaminen ja syyttely, aina huone on muka "minun sotkemani" ja minä saan siivota kaiken. Sen lisäksi, etten saa olla rauhassa missään niin tuollainen käytös sattuu olemaan vielä niin kertakaikkisen epäreilua, etten kestä olla samassa huoneessakaan heidän kanssaan huutamatta heille. En _KESTÄ_.

Miksi juuri minä synnyin tällaiseen hulluun perheeseen?