Katsoin juuri tosipaikka-dokumentin nimeltä "Sopivasti lihava". Se kertoi amerikkalaisesta lihavien naisten yhteisöstä ja miehistä jotka pitävät lihavista naisista.

 

En halua olla ilkeä, ja tiedän että lihavakin ihminen on ihminen, mutta en kerta kaikkiaan mahtanut mitään sille, että minulle tuli sitä katsellessa paha olo. Alkoi oksettaa.

Enkä mahda mitään sille, että itse en vain osaa pitää lihavuutta kauniina, vaikka sitä mistä kulmasta tahansa katsoisin. Minusta laihuus vain ON kaunista. Pidän sitä kauniina, kun esim. solisluut yms näkyvät. En pidä laihuutta kauniina siksi, kun koko maailma pitää ja se on yleinen kauneuskäsite, tai siksi että media ja mallit ovat laihoja. Se ei ole vaikuttanut käsitykseeni. Olen pitänyt laihuutta sievänä niin kauan kuin muistan, ihan pikkutytöstä asti, enkä silloin ollut varmasti nähnyt yhtään ainutta muotimallia tai poptähteä. Olin aina pikkutyttönä pyöreä, ja aina, alusta asti olen halunnut olla laiha. Se on ollut unelmani myös niin kauan kuin jaksan muistaa. Saattoihan siihen vaikuttaa se, että ensimmäinen naisesikuvani eli oma äitini on aina ollut hyvin hoikka ja pienikokoinen. Ehkä se on ainakin osasyy siihen, että pienenäkin pidin aina laihuutta ihanteellisena ja hyvänä asiana.

Tunnen itseni lihavaksi ja sen takia niin kamalan, kamalan rumaksi ja ällöttäväksi että haluaisin vain piiloutua kaikilta katseilta, ja en vain osaa kuvitella että joku osaisi pitää lihavuutta kauniinakin. Tai vielä vähemmän että lihava nainen voisi pitää itseään viehättävänä. Ja tähän pitää mainita että EN PIDÄ LIHAVIA IHMISIÄ SEN HUONOMPINA KUIN LAIHOJAKAAN enkä todellakaan syrji tai halveksu heitä ihmisinä, mutta kyllä, henkilökohtaisesti pidän lihavuutta rumana.

Ja minun kävi kyllä sääliksi niitä naisia. Suurimalla osalla heistä oli kokonsa takia vakavia terveysongelmia, yksikin joutui menemään vatsalaukun ohitusleikkaukseen ja nukkumaan istuma-asennossa jotta pystyisi nukkuessaan hengittämään kunnolla. Ja kun hän leikkauksen takia laihtui 50kg (ja oli silti yhä ihan järkyttävän ylipainoinen) niin hän melkein itku silmässä pelkäsi ja selitti kameralle sitä, että hänen sulhasensa varmaan jättää nyt hänet kun hän ei enää olekaan tarpeeksi lihava.

Minun mielestäni sellainen suhde ei ole terve, jossa toinen vaatii toista tekemään jotakin terveytensä uhalla. Jos oikeasti välittää jostakusta, niin silloin ei halua hänelle mitään pahaa. Miksi siis niin monet miehet haluavat "rakkaidensa" olevan niin lihavia, että se vaarantaa heidän terveytensä? Se on minusta sairasta. Ja moraalitontakin.