Vihaan itseäni.

Vihaan sitä kun löydän ihanat housut tai takin mutta niissä ei ole olemassakaan minulle sopivaa kokoa, tai jos onkin niin se näyttää ihan kamalalta.

Vihaan vaatteiden ostamista.

Vihaan sitä kun näkee itsensä peilistä ja tietää olevansa täydellinen vastakohta sille mitä haluaisi olla.

Vihaan sitä kun mummi maiskauttelee suutaan paheksuvasti ja mutisee kuinka "leviät koko ajan enemmän", tai "olet aina syömässä", vaikka en edes ole.

Vihaan sitä kun kouluni muut kukkakeppitytöt joilla on "normaali" elämä ja perhe, ystäviä, ja käsivarteni paksuiset jalat tirskuvat kun kuljen ohi.

Vihaan sitä kun pojat nauravat minulle ja huutavat "hyi helvetti" minulle, pukeutumistyylilleni ja kaikelle, ja luulevat että heidän mielipiteensä kiinnostaa minua.

Vihaan sitä kun ystäväni nauravat ja riehuvat ja minä en osaa ajatella muuta kuin sitä, miten en ole tarpeeksi laiha ja samalla tiedän että he kaikki ovat minua laihempia.

Vihaan sitä kun näen laihoja, onnellisia ihmisiä kaupassa, ystäviensä kanssa tai syömässä ja tiedän ettei heidän tarvitse ajatella niitä asioita jotka vaivaavat minua joka päivä.

VihaanvihaanVIHAAN.