Auringonlaskuun

Tuska on poissa.
Ei koske enää.

pieni, herkkä olento
katsoo taakseen vielä hetken.

Entiseen.

Hyvästellen.


Viimeinen katse,
jonka jälkeen se kääntyy,
silmät hymyillen.


Se juoksee auringonlaskuun,
Kohti taivasta,

joka punaisena hohtaa.



luokse lintuparvien,

kunnes oranssit pilvet kohtaa.

Minun kirjoittamani runo pienelle koiralleni Napoleonille.