Jän.nit.tää. Niin paljon että vatsaan koskee.

Ihan muutaman tunnin päästä alkaa hoitokokous, jossa päätetään, pääsenkö osastolta poies, kotiin ja avohoitoon, vai jäänkö vielä hoitojaksolle. (Tämä mikä nyt loppuu on vasta tutkimusjakso) Hermostuttaa niin paljon että itkettää, enkä pysty keskittymään mihinkään kun en osaa ajatella mitään muuta kuin sitä että pääsenkö jo kotiin.

Minun on pakko päästä pois. Minulla on niin kauhan, kauhean kova ikävä kotia ja perhettäni. Ja ystäviäkin kai.. En tiedä. Heistä on tullut niin kummallisia. Ja tämä paikka on niin ahdistava että menetän järkeni jos joudun olemaan täällä vielä viikonkin. Ovet lukossa, kaikki ympärilläsi on valkoista, ja joka puolella on ihmisiä, joilla paha olla. Samassa talossa pidetään myös narkkareita, mielisairaita ja muita iloisia kavereita. Joka ikistä liikettäsikin kytätään ja kaikki sanomisesi kirjoitetaan ylös paperille. Et saa syödä ruokaakaan sen verran kuin haluaisit, vaan syömisiäsi vahditaan ja sinua yritetään pakottaa syömään enemmän, enemmän, enemmän ja enemmän. Ihan kuin kaikki haluaisivat sinun lihoavan muodottomaksi ja menettävän sen viimeisenkin asian, joka tuo jotakin järjestystä elämääsi. Koko ajan on pakollisia liikunta- ja yhteisterapiaryhmiä ja vapaa-aikaa on ehkä n. pari tuntia päivässä. Jos yrität levätä tai nukkua sillä ajalla, sinulle huudetaan. Et saa nähdä vanhempiasi kuin hoitotapaamisissa, joissakin poikkeustilanteissa saatat saada luvan käydä heidän kanssaan ulkona, ja silloinkin aikaa on vain puolitoista tuntia. Jos myöhästyt minuutinkin jostain ryhmästä tai suunnitteluhetkestä, menetät kaikki liikkumalupasi ja puhelimesi, ja joudut menemään huoneeseen heti iltapalan jälkeen, eli vähän yli iltakahdeksan. Hoitajatkin ovat ilkeitä ja vahingoniloisia, ja jos sanot ettet osaa tai uskalla tehdä jotakin asiaa, he pakottavat sinut heti tekemään sen, "sitä suuremmalla syyllä".

Minä vihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaan tätä paikkaa. Tulen hulluksi täällä.

Minun on yksinkertaisesti vain pakko päästä pois huomenna.

Olen ihan hermoraunio. Kädetkin tärisevät. En jaksa enää odottaa.

---

Isä lupasi että jos ne eivät päätä päästää minua pois, hän keskeyttää hoidon ja hakee minut kotiin.