Nyt jos koskaan on sellainen olo että voisi oksentaa vaikka koko suolet pellolle.

 

Söin... jotain. Herneitä ja jotain muuta, en edes kovin paljoa, mutta mahaan koskee ihan _älyttömästi_. En ymmärrä mikä minuun on mennyt, olen viikon syömättä eikä koske mihinkään mutta jos syön vaikka ihan vähänkin (Ja rasvatonta ruokaa, kasviksia!) niin vatsa on heti sekaisin. Mitä minun pitäisi tehdä että saavuttaisin hyvän olon?! Taitaa olla täysi mahdottomuus koko juttu.

 

Ja btw, olen kyllästynyt. Olen kyllästynyt ystäviini, olen kyllästynyt itseeni, olen kyllästynyt perheeseeni, olen kyllästynyt KAIKKIIN. Ja kaikkeen. Olen kyllästynyt palelemaan. Kyllästynyt olemaan aina viimeinen. Kyllästynyt koko hemmetin elämään, perhana. En jaksaisi olla ihmisten kanssa, mikään ei kiinnosta. En jaksa teeskennellä että kiinnostaisi. En jaksa hymyillä ja miellyttää kaikkia, olen kertakaikkisen kyllästynyt olemaan se tyyni, hiljainen, hyväkäytöksinen ja ystävällinen muiden ongelmien kuuntelija joka minun pitäisi olla. En vain jaksa. RAAH.

Tuntuu että olen ihan täynnä kaikkea. Olen täynnä ystäviäni ja heidän turhia ongelmiaan. En jaksa selitellä heille tekemisiäni ja kertoa kuulumisiani, en jaksa vastailla heidän viesteihinsä, en jaksa. Tekisi mieli vain eristäytyä kaikista, haluan vain olla rauhassa. Haluan olla rauhassa ja keskittyä onnistumaan edes jossain, minä aion LAIHTUA. Minulla on aikaa ystäville sitten laihanakin, nyt en edes välitä. Muiden seura on pahaksi minulle. Menetän aina itsekontrollini, kun joudun ihmisten seuraan. En ymmärrä mistä se johtuu. He estävät minua laihtumasta. He hidastavat minua. En tarvitse hihassaroikkujia. Haluan vain olla rauhassa ja totetuttaa tavoittettani kaikessa hiljaisuudessa, miksi "ystäväni" eivät salli minulle sitä?

Ihmiset ovat väsyttäviä.

 

Äh, minä kuulostan ihan kauhealta. Sairaalta. Itsekkäältä. En minä ole tällainen.

Miksi minä kirjoitan tällaista paskaa?